Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee Entä jos sen voima niin vain vähenee? En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa, Enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan
Minä sinua vaan Minä sinua vaan
Ja jos joku päivä sinä enää et Sittenkin ois mulla selvät sävelet Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan Minä tiedän, että sua ainiaan
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan Mä sua joudun kantamaan Niin minä sinua vaan
Hukkasin aamu-keskiyöllä vähän ahistaa Mä haluun soittaa sulle, vaikka ei oo asiaa Miten menee, onpa hitonmoinen ikävä Mä tarviin sua, niin kuin lapsi tarvii äitiä Ah, mikä tän saikaan aikaan Mä oon valmis sun kaa vaikka asuntolainaan Oon paljon poissa, mutta ikinä en koditon Siel missä sä oot, siellä mun koti on
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan
Minä sinua vaanTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
