Niin leviää tietä lähti kulkemahan Vävy ja sen appi Ruattalaasihin tappelemaan Kun oli jo kerran tullu takkiin
Ja niita hurreja oli siellä aittan katolla Katolla, niin kuin olis variksia Kun ne sieltä pelmahti päälle Ei pyyrelty enää apua
Ja kun vävyltä lyötihin käret poikki Kirveen varres oli Olafsson Vävy vielä silti purra koitti Ei tuntenut olevansa avuton
Ja vasta Vaasanlinnan kellariin Kun vietihin vävy ja appi Vieretysten ne kuolivat Loppui lopullisesti happiTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
