Silmät kiinni, tyhjä mieli yksin humisee ajatukset orvot eksyneenä harhailee. Missä linna menneisyyden, metsä lapsuuden. Koitan huutaa kadonneille, heitä kuule en.
Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi. Illan tullen uupuneena mukaan mennä voi. Siellä lauloi satakieli vajupillit soi. Tiesin tarkan reitin kuinka sinne päästä voi.
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat, kun ratsuni lensi ylitse soiden, vettyneen maan,vei kaviot ilmaan laukatessaan Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas kai vielä on paikka minulle, keskellä vehreyden Niin vapaa on lapsi laitumellaan
Suossa ratsu makaa yli lennä enää ei HArmaat päivät huolineen kai siivet siltä vei. Käännyn märin jaloin joudun kotiin palaamaan. Kaukana niin kaukana tuo lapsuuteni maa
Kuinka juosta uskaltaisi yli vettyneen, suon Kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen. Enää jaksa uskoa en, että unelmat jalat väsyneet yli soiden kantavat
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan vei kaviot ilmaan laukatessaan Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden Niin vapaa on lapsi laitumellaan
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni Näytä linna, vie mut ylitse pimeän kuilun, takaisin lapsuudenmetsään juokse
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni lennä, hyppää rotkon ylitse, löydä jälleen tuttu polkusi tuo
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan vei kaviot ilmaan laukatessaan Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden Niin vapaa on lapsi laitumellaanTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
