Fantastista
myhäili nekrofiili kalmistossa vaikka
tädeistä jo miltei horsmaa kasvoi
Hyvää yötä
murahti leidi veteliuok pannullaan
pitkin poikin kohmeloisen kasvoja
Olin tainnoksissa varmaan
tunnin kaksikin ja
siniharmaan sävyn iho saanut nyt
Hanhen maksaa viinaa ja
verta suupielissä sankari
oi taivas tietää kuinka
en yrittänyt
Ja hei jos olikin mulla joskus mieli
likainen liikkeissään
hyljätäkkö se pitänyt olisi
pettää jättää komeron hämärään
Ja hei jos olikin mulla pienet kummallisuuteni
piilossa pään
vaan suuri se
niin suuri se
onneni
autuuden juuri
Olin tainnoksissa varmaan
On totta että putosin taloni ja naiseni
ja jätin uuden poikaystävän Egyptiin
laitoin henkeni alttiiksi mutten suinkaan siksi
että joku harhauttaisi minut
elämään siivosti
Ja jos kerran kun
tuli hyvä vieraisille
niin pianpa jo taas oveen koputti
ratsumies rippeiden
omatunnon äänen häätäen se mieltä hoputti
Kummaan laukkaan
ja taas haukkaan
pientä palaa
perijättären persealaa
Ja hei jos olikin mulla joskus mieli
likainen liikkeissään
hyljätäkkö se pitänyt olisi
pettää jättää komeroon hämärään
Siis otin sen pois sieltä ja pidin
niinkuin rakastettua pidetään
ystävät muistihan vain että
ei unohtaa sovi myöskään
Perkelettä ei
ei
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
