Kerran sankari mätkähti tarinastaan Satukirjasta arkehen vaan Outoja katseli maisemiaan Kun ei linnaa näy ainuttakaan Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet Eivät neitojaan pelastamaan Minnepä saapuikaan hän matkallaan Näki työtä ja touhua vaan Ihmisten silmissä tuikkivan sen Näki lämpöään hehkuvan innostaen Läpi aikuisten huolten ja haastehien Näki rakkauden ja hän tunnisti sen Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan Satukirjaansa seikkailemaan Löysi hän onnen ja sankaruuden Tosipaikoista arjesta vaan Ihmisten silmissä tuikkivan sen Näki lämpöään hehkuvan innostaen Läpi aikuisten huolten ja haastehien Näki rakkauden Ja hän tunnisti sen Ihmisten silmissä tuikkivan sen Näki lämpöään hehkuvan innostaen Läpi aikuisten huolten ja haastehien Näki rakkauden Ihmisten silmissä tuikkivan sen Näki lämpöään hehkuvan innostaen Läpi aikuisten huolten ja haastehien Näki rakkauden Ja hän tunnisti senTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
