Öinen satama on tuskin koskaan hiljaa Silti kuulin vain ne sanat, niiden tuojaa Kaksi nuorta oksaa saman vanhan puun
Meren tuuli vihmoo syksyn kylmyydellään Silti tunsin vain sen lämmön lähimmillään Kaksi nuorta oksaa unohtaen kaiken muun
(Kunnes) saapuu Mustasiipinen Ne sanat punoo paulakseen Hän on tuo Mustasiipinen Vie sielunvalon omakseen (Ja) niittää Mustasiipinen Rautaisen tahdon sanoillaan Ei kiitä Mustasiipinen Kun palvot hänen kauneuttaan...
Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...
Tähtipaimen, kuu, ei noussut ollenkaan Mustasiipinen toi kajon mukanaan Kaksi nuorta vesaa saman vanhan puun
Kuningatar astuu jälleen metsän vapauteen Näkee puisen vanhuksen ja uuden ennusteen Kaksi nuorta vesaa unohtaen kaiken muun
Kehto kantaa kultaa, kuihtuneita lehtiä Humus tuoksuu, aika seuraa verijälkiä Sanoin voideltu on lumous kestämään Etäisyyden tähtiin, täältä riittämään
(Kunnes) saapuu Mustasiipinen Ne sanat punoo paulakseen Hän on tuo Mustasiipinen Vie sielunvalon omakseen (Ja) niittää Mustasiipinen Rautaisen tahdon sanoillaan Ei kiitä Mustasiipinen Kun palvot hänen kauneuttaan...Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
