Ammoisen päivän raunioilla ryömii kansa riutunut Sen murtuneilla reunahilla meitä katson ja häpeän
Vainko taivaamme liekki valaisee meitä täällä kadossa eksyneiden kurjassa talossa
Vieläkö jaksaa tuo liekkimme nousta lyödä halki aikojen ja hirttää harhan paimenen
Synnin peiton alla karuimmalla kukkulalla täällä itkette tulevaa Viimeisellä atrialla eloanne säälimällä vain juoksette kohti kuolemaa
Tämäkö muka on elomme ainohon totuus
Oi, Ukko, ilmojen herra mahtisi vielä näytä ja hautaa tuo hengen surma näiden eksyneiden turma
Jo nousen polviltani ja tunnen ruumiini Jo avaan silmäni ja maistan vereni
Tänne sateeseen aina sieluni palaa Vain maahan voin koskaan henkeni valaaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
