Harvoinpa kohtaamme silmästä silmään sen, joka pimeyttämme heijastaa Tuo yöpuoleni on kaikki, mitä pelkään ja mitä en voi minuksi tunnustaa Vuolaana virtaavat vuosieni harmaat kuvat pahansuopuudellaan pakottavat sille avaamaan
Se puoleensa vetää, alentaa ja evää pääsyn muualle kuin olemuksensa huomaan Siinä on väylä, ovi josta ei kuin kerran käydä Suljen sen taas, mutta turhaan
Yhtenemme, mutta saa vain toinen meistä elää Sirpaleissa seistä, mittelöissä noissa miehen, mielen pienen, mittana sieluni varjossa
Tiedän, kuinka vihaat maailmaa sen irvokasta harmoniaa Unohda se nyt, olet myöhästynyt Keskity siihen, kuinka hämärtyy kun tajuntamme rajat murtuvat eheytyäkseen uudelleen avartaakseen tilan valolle ilmalle hengitettävälle Otetaan se vastaan, suljetaan se syvään Ehkä kykenemme vielä itsekin hyvään
Yhtenemme, mutta saa vain toinen meistä elää toinen tunnistaa ja hyväksyä paikkansa sieluni varjossa
Harvoinpa kohtaamme silmästä silmään sen, joka pimeyttämme heijastaa Tuo yöpuoleni on kaikki, mitä pelkään ja nyt en pelkää enää mitään Vuolaana virtaavat vuosieni harmaat kuvat ja viimein olen valmis niitä kohti katsomaanTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
