Tämä kaikki on nähty ennenkin Varvikot varttuneet vaivihkaa vironneet Tuskin kauan enää ennen kuin halla taas saa saada oman osansa kun valo tässä hetkessä tuskin kauan enää auttaa niitä jaksamaan
Tämän kaiken olen nähnyt ennenkin Tuhanteen kertaan siihen jäänyt, sitä kertaan
Ja niin maa martona makaa suvessa Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa Ja niin päivistä öitä mielin rakennuttaa toivon kajon syrjään epäilystä kylvää
Ihmiset toipuneet jo sirpaleensa keränneet Tuskin kauan enää ennen kuin kuusi jalkaa lasketaan jo surussa kun ilo tässä hetkessä tuskin kauan enää riittää heitä kantamaan
Katso, kun kaatuu itsensä alle Kyllä murhetta on sitä kaipaavalle kunhan painotaakkaansa uskoo, kiintyy ja muistaa kumartaa
Ja niin maa martona makaa suvessa Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa Ja niin päivistä öitä mielin rakennuttaa toivon kajon syrjään epäilystä kylvääTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
