Yöni hiljaisuus ja raskas huokaus Enkä voi nukahtaa
Vajosin syvemmälle, hävisin pimeämmälle ajatukselle kuin koskaan Katosin kauemmaksi, hajosin pienemmäksi olevaksi kuin koskaan
Pian kasvosi taas näkisin Näen ne vaikka väkisin
Lämmin tuuli henkii uskoa tulevaan ja muistot kaukaiset olevaksi seisomaan Vaan kun ei toivo olisi ehtinytkään itää eikä maailman laita voisi paikkaansa pitää
Silmäsi sameat eivät eteenpäin enää näe Ruumiisi keveä vasten kovaa maata painava Ihosi tunnoton, kylmä ja kalpea Kadonnut mielesi Tuonen mustaama
Unohdit laulun, kadotit kaiken naurun huomassa petojen liian voimakkaiden Verhotut valheet sisälläs palaa eikä harha milloinkaan haihtuisi pois
Ei mennyt enää koskaan saa kaltaistansa seuraajaa
Löydän vielä minäkin kodin kivisen kun pimeä luokseni hiipii ja häätää minut pois
Yöni hiljaisuus, upottava tyhjyys En saa nukahtaaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
