Kaukana järvein, on kaukana maa jolla sai karjani laiduntaa Missä on tilani, missä se maa Missä on kadonnut määränpää
Oi, miksi lähdinkään... Miksi soi kello alakulon hävityksen ja tuhon Miksi ette sitä kuule niin kuin minä kuulen
Elämäni malja tyhjenee mutta se en ole minä joka siitä juo
Mikä on uskonne, mikä sen syy Ainako vaaditaan, että joku uhrautuu Löydänkö elämän, löydänkö tien joka ikonin luota vapauteen vie
Vielä Hiitelään mieli haikaillen otin ensimmäisen askeleen
Ilman kirpeän sisääni särvin Olon pirteän hukkaan tiellä ikävän
Luulin... ansainneeni elämäni, antaneeni omistani
Roihuaa liekki vihan taulan ja tämän kaunan vielä isken läpi härkänne kaulan
Sekö on teille hiljentymistä että taivoon asti palkeet pauhaa Silläkö haudan rauha taataan että torni kivinen hurjana huutaa
Sellainenko on teille viisas mies joka pahuutta näkee siellä missä ei ole Sellaistako on teille rakkaus että maailmalta silmänsä sulkee
Elämänne malja tyhjenee enkä se ole minä joka siitä juo
Pitkin askelin harppoen varoen mäeltä mäelle maa allani jo vajoten hyiseen syliin mereni käynTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
