Vainoista jo vaienneista, joita aika ei armahda Muisto säilyy sisimmässä suomatta vihan vaipua Kirkonmiesten kirjoituksin laki väkisin laadittu Ikivihan, inhon lietsoo synninmustassa mielessä
Toivomatta tänne tuotu harhaoppi heikkoudesta Valhe vastaan vaistojamme tuskin kuuluisi kotiimme Papin, piispan pohjolaankin levittämä ristin löyhkä Silti säilyy sieraimissa murhamieltäni ruokkien
Vakan alta vapautunut viha vainotun ihmisen Synnin siemenestä synnyn saanut sielu synkän ajan Koston janon kasvaessa kiron taivaaseen kohottaa Kirouksensa kaiku kuuluu ylpeytemme raivon yössä
Taakse jäänen synnin taakan kiellämme koskaan kadonneen Uskonnossa unohdettu yhä harteillamme hiertää Taakaksi sen tunnustamme, raksaaksi sielun raahata Vaan emme tähden tekojemme, pikemminkin petoksesi
Kuule, kristus, kiroukseni, kertomaani kuolemasta Osaksesi omistettu ikeeni olkoon ikuinen Pyhä piikki lihassani, rakastamani riistäjä Puolestani piinaa et saa, toimestanipa tuhoudut
Sielustani viedyn silmän takaisin tulen ottamaan Ruumistani lyödyt luuni kyljestäsi katkaisemaan Suustani haljenneen hampaan lihastasi lunastamaan Raiskaamasi ruumiin tuskan tuhatkertaisena tuottamaan
Anteeksi en koskaan anna aikaa, jonka jo anastit Valta, jolla vielä johdat osaltani on ohitse Kuule, kristus, kiroukseni! Kuule, kristus ja kavahda!Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
