Katson maahan huoraa loppuun käytettyä lyötyä, siemennesteellä kyllästettyä Paatunutta, kylmää, taipuvaista tahtoa Taantunutta, tyhjää, iätöntä hahmoa
Houreen ja harhan viipyvän näin yhä vaatteissaan puettuna hopeaan, kultaan, loistoon ja kunniaan Verisimmän häpäisynkin hetkellä näin kasvoillaan onton, elottoman tuijotuksen ylenkatsoessaan lävistävän kaiken lihan, kaiken elämän, ihmisarvon käsitteen tyhjäksi tekevän Esineeksi riisuu lihan mielikuvistaan Yltäkylläisyyden tyhjää maljaa tarjoaa
Kiihkolla tutkin tunteidensa kuolemaa Väellä raastoin auki makuuhaavojaan Harmaa nahka, kuivat suonet aukeaa sylkien toukkia, ei verta virtaavaa
Kauan kulunut on kiduttajan hurman huipusta Lojunut on liha esineenä elon hahmossa Kauas kutsuen viimeinen huuto kaikuu viisautta Silti rammat raajat eivät kanna kuulleen seurasta
Ei silmää kauneudelle, jota ihannoit korvaa sanoille, joilla jumalasi loit ymmärrystä aatteelle, joka oikeuttasi palvelee hyväksyntää syylle, joka elämääsi varjeleeTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
