Perikatoon suistuu sielu köyhyydessään lihan kuoreen tilaa riivajalleen raivaten Uhrivirta vuotaa juureen vieraan jalkojen lähde ehtyy, kylmyys juurtuu sydämeen
Perimmäinen lihan heikkous likaisenharmaassa loistossaan liitto ruumiin ja sielun pelkoon sidottu katoaa Kielletyn, kätketyn käsityksen julki tuo Sortaa ja hajottaa sokeuden ankean lohdun riistää ihmisen arvostaan.
Tarpeen sopuun, rakkauden laumaan, tahdon, tavan taantuneen katraan uhrivirta huuhtoo lihasta saattaa varjoon tarpeensa loasta
Sen minkä valitsin antaa voi ihmissielu vain menettää Minkä valitsin ottaa ei laidunmaillaan voi saavuttaa
Edelleen henkien elämää kylmään, koruttomaan kuoreensa silti vailla janoaan, pakkomiellettä, sairautta Vieraantuen ja inhoten likaisenharmaata loistoaan synnyinsitten kaltaisensa laumaan ja laitumeen kadottaa
Käänteinen loistonsa, sanoinkuvaamaton siunaus sen mikä ei omaansa ole syrjään syöksee ja kiroaa Rajaton vapaus raiskata, riistää arvojaan... minkä valitsin ottaa ei laidunmailtaan voi saavuttaaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
