Maaperä allani muistaa joka ainoan askeleen Vanhan varren, nuoren vesan, kaiken kasvaneen kuolemaan Niin suurena monet seisoi, vähätpä heistä välitit Elämää hylkivän enteen, vanhuksen näit jo versossa
Kuten kuu vei eilispäivän historian syvään hautaan Jätti aika jalkoihinsa jokaisen eilen eläneen Lukemattomat lahot luut haurastuvat huomassasi Kunnes tomu kätkee alleen hautaan hakatut nimensä
Merkityksettömät muistot ainoana aarteenansa Katsot kuinka kaikki kulkee aarteen antaakseen sinulle Hiljaa hiekka tuhkanharmaa peittää polun ajatusten Loisto aarteen arvottoman illan hämärään häviää
Raskaat painot riippuvuuden jokaiseen päivään joutavaan Mitätöntä mieltä kiehtoo, sakean myrkyn sekoittaa Kadotukseen koottu kaikkeus pilkkaa taakkansa painoja Polvillensa painunutta epätoivoa edessään
Tunnit ovat tulleet täyteen, päivä päivältä paenneet Kalpeat uurteiset kasvot katkera kyynel kastelee Elämän epäjumala sylistään syöksee pimeyteen Tähän samaan synkkään paikkaan johdat lopulta jokaisenTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
