Talven tuulten teitä matkaa halki häpäistyn maiseman
Hän, joka kerran hyljättiin hangilla hyisen Pohjolan
Ikuiset arvet iholleen menneet vuodet on viiltäneet
Liian paljon yöt ja päivät maistoivat verta maljoistaan

Tulisija Tuonen koston yhä kytee kylmyydessä
Vanha viha varttunut on tuntemattoman tuvilla
Unta unohduksen uinuu laumojen massat majoissaan
Vieraasta verestä tulleen luokseen laskeneet luopiot

Kyltymäton jylhä kiihko lietsoo liekkinsä loimua
Vuosi vuodelta vahvempi polte pohjoisen kunnian
Varsin kauan vartonut on autuaan aika loppuaan
Liian pitkään laupeus, löyhkä viipynyt hänen vieraanaan

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.