Aatoksiini ajan takaa katson karua maisemaa Pohtien pakana-aikaa, arpea ajan suolaamaa Katson eiliseen kaukaiseen, maahan pakanain pesimään Pohtien pohjolan juurten joutuneen kerran häpeään
Herään Hornan kallioilta, häpeä jäytää jylhyyttään Herään harkitsevin miettein maata pyhästä pesemään Herään raivon repimänä kappalettani kokoamaan Kannattelen kirveen vartta polkiessani pyhän maan
Ihmismielen musta lammas niin valkoisissa villoissaan Tuhkatuilla tasangoilla kyvyttömän kuninkaansa Poistunutta paimentaan peloissaan katsoo kysyen Vihan varjon verhotessa autuaan pelkoon Perkeleen
Autuas alistettuna polvistuu pelkoon pimeyden Kuollut krusifiksi katsoo lammastaan läpi liekkien Raa'an raivon riivaamana halveksuen ja häpäisten Hurmeisessa hurmiossa laupiaan lihan läpäisen
Viillot verta vuotavina autuas armoa anoen Kädet kohti korkeuksia turhaan taivasta rukoillen Pappisvihan peittäessä pyhän miehen hurmeeseensa Vaipuu vainaa valheinensa hautaansa hyisten hankien
Routa ruumiin raiskattuna sulkee syliinsä syvyyteen Kuollut kylmän kukistama katoaa kaamospimeyteen Sielu syntiä syleilevä surmannut on tuon saastaisen Henki vihan herättämä vuodatti veren voittaakseen
Teuraskaritsasi tavoin veresi puna verhoaa Kamaraa johon et kuulu kristityn kiron raiskaamaaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
