Vielä ne huudot korvissa kaikuu Vaik’ viikkoja muutama ohi on vierinyt Kysymysmerkitkin suoriksi taipuu Kun selvinkään asia mitään ei merkinnyt
Päälle lipaston vanha vekkari Jätetty ol’ käymään mennyttä aikaa
Oli toiveita täysiä valmis hän Hän uhkui voimia, voimia elämän Jälkikäteen aatellen Kovin kirkkaita olivat välit rivien
Yhä tallille johtaa samat jäljet Sisältä päin oven salvanneet
Vielä tulee aika itseään sietää Vaan jokin kumma kaulusta hiertää Se korutont’ on kertomaa
Puhtaita vaatteita, lakanoita Ripustettu oli narulle kuivumaan Kaukalot täynnä nyt akanoita Kun viimeiset leivät kurkkuun käy juuttumaan
Tallin nurkassa saunajakkara Kumollaan…
Vielä tulee aika itseään sietää Vaan jokin kumma kaulusta hiertää Se korutont’ on kertomaaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
