Laiturin nokalle käy istumaan Vaik illaksi luvattu myrskyävää taivas on kuin ei tietäisikään
Rauhaisa tuuli selällä veen Aamulla verkot laskettu on kohdalle talvisen avannon Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin
Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista Äänet liikuta ei istujaa tuulikin heiluttaa ainoastaan ‒ kaisloja
Lokkien parku kaukana soi Airosta pahaksi onnekseen tikku uponnut on kämmeneen
Rannassa taivaan on viel selkeää Päivä edennyt pitkälle lie uutinen aamuinen aatoksiin vie Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin
Ilme on vakava kuin laineissa kuplia Asiat vanhat taas pulpahtaa vedestä kurottautuu poimimaan nipun ‒ kaisloja
Ilta hämyllänsä muistuttaa Aika nostaa verkot jo on kun suunnan saa säteiltä auringon
Vaivalla soutaa mies venettään Mielessään merkin kohdalle saa asiaa aamuista ei milloinkaan Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin
Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan Tuo olkapäänsä lohduttamaan tuuli ajanut rantaan nipun ‒ kaislojaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
