Ei paina mieltä vaikka hengetön, huomenna hengetön olisin nukkumassa nurmen alla Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön ei löydy tilkkaa edes raapimalla
Kun kaivaa routamaasta onneaan sen ymmärtää vain autuaat
Ei polta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin suojassa viilutetun tammikannen On sillä tiellään, eikä takaisin, tuskinpa takaisin palaavat jälkeen kylmän rautakangen
Kun kaivaa routamaasta onneaan sen ymmärtää vain autuaat
Suuttuisi en vaikka jo olisin, tuhkana olisin uurnassa isoäidin akkunalla Kun riitä aika ei vaik` sotisin, ikäni sotisin paineessa väkijuomain hirmuvallan
Kun kaivaa routamaasta onneaan sen ymmärtää vain autuaat
Iän ottaa ja voimat kuluttaa
kun matka kulkee läpi täyttyvien hautuumaiden Kenelle kostaa ja ketä kurittaa eihän meillä ole kuin ymmärrystä autuaidenTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
