Este poistuu edestä,
on tullut aika olla
yhtä kanssa tyhjyyden
ja heittää kolikolla
Oikein sekä väärin,
matkalla hihat käärin
Allikkoon
Peto on kuin vuori,
joka janoaa vain verta
rukoilen ja anon
pudotessa päin tannerta
Tässä jäähyväiset ovat,
kun leuat nyt riuhtovat minut
Allikkoon
Savu piirtää haituvaa
ja ruudin tuoksu huumaa
lipas täynnä koruja
ja mitta vailla tuumaa
Varmistin on poissa,
minä näissä porukoissa joudun
Allikkoon
Taas nämä välimatkat
käyvät viereen istumaan
taas kuiskivat korvaan,
pyytävät unohtamaan
sinut unohtamaan
Ajatus on lämmin,
lämmin, harras sekä hyvä
nöyryys on yhtä kuin
valkea armon jyvä
Näytät arvokkaalta,
kasvojen hautausmaalta joutuu
Allikkoon
Aina allikkoon
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. | 