Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj’ mustoo vettä
Kylä makas tuhkan seassa, ei olluna elossa kettää
On sotajookot jo poestuna ja rannassa vuan tervavene
Pappi käjet ristissä noetuu ”on se nyt vuan perkele”

On taesto verinen luantuna ja kylän immeiset kuatuna
Ei kuulu iänj´ sotarumpujen, ei soe laalu kaanis lintujen
Raaniot tuhkassa seisoo, kalaman käry haesoo
Verj’ peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua

Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta
Tuijottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta
Pappi mannaa elämän helevettiin, kirroo suuren herran
Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran

Kirroon sinnuu luojoo, ku kiusoot minnuu ruojoo
Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo
Verj’ täättää muan, kaekki elävä kattoo

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.