Katsokaa...
tuota ihmisparkaa pannuhuoneessa, oman kellarinsa kuningas
tupakan sankassa savussa vetää henkeensä muistoja paremmasta
tässä talossa kaksi yksinäistä, joskus kauan sitten puheväleissä
kynän ja paperin varassa kokonainen ihmiselämä

toisinaan, hyvin harvakseltaan
inhoavat katseet kohtaa
tyhjiä ilmeitä, mustia sieluja, silti sisimmässäsi virtaa
moninkertaista tuskaa

koskematon korpi, keskellä mies kaikkensa antaneena
metsän takana järvi, siellä hyinen syvä, jalat vielä kantavat, vielä kantavat
vielä askel vakaa
metsän takana järvi, siellä hyinen syvä, horjumattomin...askelin...

pienessä huoneessa pullo pöydällä
paperin pala, jo ajan värjäämä
käsi ei tärise, ilme ei värähdä
kun alkaa kirjoittaa viestiä viimeistä

koskematon korpi, keskellä mies, pirstottu kivi sydämensä paikalla
järven pinnan alla hyinen syvä, syvyydessä vapaus, vielä askel vakaa

hän latoo peräkkäin sanoja
kieron kaunista kaipuuta
anteeksipyyntöjä ilman merkitystä
piru piilee rivien välissä

ja kun aika on oikea
hän pukeutuu parhainpiinsa
rusetti kaulassa, naisen kuva taskussa
kirje laatikossa, tunnus kirjekuoressa

leskelleni

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.