Tyrmässä kalmankatku, pimiäsä vaipuu unholaan Kylymä ja loputon ankeus, heikot jo toivoo kuolemaa Kahleet syöpyneet käteen Mätä, paiseet ja rutto on arkipäivää Nälkään kuihtuva ruumis Hyvä että saa edes vettä ja leipää
Vihollisen petturi vartija toi hieman iloa ja lohtua Hälle tuotuaan viilan ja vasaran, matkaa varten rasian rusinaa Nälkää ei voi kestää, ei voi ennää ei voi ennää ei EI VOI EI
On se saatanan seppä tuo karkuri Ainoa joka teloitusta uhmaten kuolemalle nauraen pakeni On se saatanan hullu tuo karkuri Kotimatkan kun taittoi, ryypyn jälkeen kosto elää, sanoi sankari
Auttoi juonessaan, armon tuskissaan, vihollissaasta Katuu kuolleessaan miksi auttoikaan Tyrmästä poistumaanTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
