Tuulen viima kylmyydessään,
metsän siimekseen kutsuu minut.
Yön hämärässä varjot tanssivat,
ja kuun valo paljastaa salatun.
Maailman tuhon keskellä,
luonto kukoistaa voimakkaana.

Puiden humina laulaa tarinaa,
vuorten huiput kertovat menneistä.

Pimeys ympäröi mutta ei pelota,
sillä luonnon voima on loputon.

Loista silloin kun muu maailma tuhoutuu,
luonnon kauneus on ikuinen.
Mustan mielen sekä sielun syvyys,
yhtyy luonnon ääniin ikuisesti.

Syvyyksien hiljaisuudessa käy askel,
kuoleman varjojen läpi vaeltaja kulkee.
Rikkoutuneet rungot kuiskaavat menneitä,
ja veri musta virtaa läpi maan.

Pimeyden valtakuntaan matkani vie,
missä aurinko ei koskaan nouse.
Kuoleman kylmyys syleilee ympärillä,
mutta sieluni kirkas liekki palaa.

Loista silloin kun muu maailma tummuu,
luonnon kauneus voittaa pimeyden.
Mustan sielun voima vahvana,
kun luonto herää eloon kuoleman yöstä.

Translation:

The wind's chill in its coldness,
calls me into the shade of the forest.
In the twilight of night, shadows dance,
and the moonlight reveals the hidden.
Amidst the destruction of the world,
nature flourishes with strength.

The rustle of trees sings a tale,
the mountain peaks speak of the past.

Darkness surrounds but does not frighten,
for nature's power is endless.

Shine when the rest of the world is destroyed,
nature's beauty is eternal.
The blackened mind and the soul's depth,
join forever with the sounds of nature.

In the silence of the depths, a step is taken,
through the shadows of death, the wanderer walks.
Broken trunks whisper of the past,
and black blood flows through the land.

My journey takes me to the kingdom of darkness,
where the sun never rises.
The coldness of death embraces around,
but the bright flame of my soul burns on.

Shine when the rest of the world darkens,
nature's beauty conquers the darkness.
The strength of the blackened soul grows strong,
as nature awakens from the night of death.

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.