Hiljaisuuden kohdussa,
tuhkanharmaan taivaan alla,
maa hengittää kuiskaten,
kehtona tulen luut.
Juuret kietoutuvat varjoihin,
etsien lohtua palaneesta kohdusta,
missä vihreän aaveet
kerran tanssivat auringon syleilyssä.

Hiilet, mustuneet ja kylmät,
piirtävät unohdettujen unien kuvioita,
palaneen maan verisuonet
missä elämä ja kuolema
hurmiossa kietoutuvat yhteen.

Tuuli, valittava hymni,
kantaa mädän tuoksua,
kaatuneiden lehtien sielunmessun,

Kuitenkin autiuden sydämessä,
missä maa on surulla kyllästetty,
toivon hentoinen verso
lävistää epätoivon verhon.
Tuhkasta,
hauras vihreä
uskaltaa kurottaa kohti taivasta,
ja juoda itkevän taivaan kyyneliä.

Kasva siellä, missä kaikki on tuhkana,
missä yö on ikuinen,
ja aurinko on kaukainen muisto.

Kasva siellä, missä tuli
on jättänyt katkeran suudelmansa,
ja ilma on paksua
tuhon mausta.

Sillä tuhon keskellä,
on jälleensyntyminen,
uhmakkaan hengen todiste,
järkähtämättömän sydämen hymni.
Luonto, aina hellittämätön,
kuiskaa valansa
nousta jäänteistä,
muovata elämä tuhkasta,
kutoa kauneutta
lopun säikeistä.

Translation:

In the cradle of silence,
beneath the ash-gray sky,
the earth breathes softly,
a cradle of fire's bones.
Roots entwine in shadows,
seeking solace in the burned womb,
where green phantoms
once danced in the embrace of the sun.

The coals, blackened and cold,
trace the patterns of forgotten dreams,
the veins of the burned land
where life and death
entwine in ecstasy.

The wind, a mournful hymn,
carries the scent of decay,
the soul's requiem of fallen leaves.

Yet, in the heart of desolation,
where the earth is soaked with sorrow,
a fragile sprout of hope
pierces the veil of despair.
From the ashes,
fragile green
dares to reach towards the sky,
and drink the tears of the weeping heavens.

Grow there, where all is ash,
where night is eternal,
and the sun is a distant memory.

Grow there, where fire
has left its bitter kiss,
and the air is thick
with the taste of ruin.

For amid the destruction,
there is rebirth,
a testament to defiant spirit,
a hymn of an unwavering heart.
Nature, ever relentless,
whispers its vow
to rise from the remnants,
to shape life from ashes,
to weave beauty
from the threads of the end.

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.