tuskin tunnen häntä ja kuitenkin tulin häntä tapaamaan hän on niin kovin kaunis vieläkin kun kääntyy minua katsomaan
tämä yö on minulle viimeinen kuulen hänen sanovan olen sairas ja väsynyt ihminen ja siksi lähteä haluan
sinä tiedät jo jotakin elämästä jotain tiedän minäkin kun vain uskallat lakata pelkäämästä paratiisin saat takaisin
hän vielä jatkaa kyynelet silmissään sanaa jokaista painottaen hän pitää kättäni tiukasti kädessään ja sanoo silmiin katsoen...
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin heitä sentään rakastin itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin
sillä aina kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsekin mutta jos itseäni varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelin
hänen katseensa sammuu, hän huokaisee hänen otteensa raukeaa siinä samassa silmiä häikäisee ja huoneen ikkuna aukeaa
kun jälleen katson häntä, hän muuttunut onkin linnuksi edessäin ja linnun siipeä puhtaan valkoista minä pidänkin kädessäin
lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa minä paikalle yksin jään hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa huone humisee tyhjyyttään
istun hiljaa vielä ja muistelen hänen viime sanojaan niitä puoliääneen toistelen kun hän on mennyt menojaan...
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin heitä sentään rakastin itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin
sillä aina kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsekin mutta jos itseäni varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelinTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
