yli metsän, pellon kirkonkellot
ne kumeana kaikaa sunnuntain
mustissaan oli pappi ja suku
mutta joku siitä haudalta puuttui kai
vanhempi veli meni rankamettään
eikä se joutanu saattelemaan
isä oli toiselle antanu talon
toiselle jäi vain kova maa
kylmä ja kova maa
mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa
mun oma maa
kuunnelkaa, kun se laulaa
kanttori veisaa kuin arkussa vainaa
vanhalla kirkolla siunaillaan
pitkin mäkeä on saattoväkeä
ämmien joukossa kuiskaillaan
tuli rankakuormalla mustalla ruunalla
ruumishuoneen risteykseen
nähnyt ei kettään, kääntyi mettään
eikä se katsonut taakseen
kylmä ja kova maa ...
pantiin multiin, kotia tultiin
siinä se on ja se piisaa
yöt on öitä ja päivät on töitä
talvella kuolleita muistellaan
mutta illan hämärässä kumminkin
sillä veljellä polttaa rintaa
se ruusupensaasta oksan taittaa
pimeän tullen katoaa
kylmä ja kova maa ...
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
