lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi, kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi
ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä ase, koneen osia ja miestenlehtiä poika makaa laverilla, työt on jääneet taa kevään virta solisee ja veri huohottaa
isä katsoo savuavan saunan hiillosta, koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan
kevään tullen poika kuulee niitä ääniä, joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan
talven maa mustaa mieltä rauhoittaa, vaan juoksevan veden aikaan ei rauhaa saa.
sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa
talven maa mustaa mieltä rauhoittaa, vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
