joi poika senkin kuukauden ja aikaan kauniin aamunkoiton hän kouristeli itkien nyt viina veisi voiton
niin äiti saapui huoneeseen valituksen kuullessaan hän vaiti katsoi juoneeseen kalmankalpeaan
veti verhot ikkunaan ja otti tuolin alleen kun poika yski verta lattialle
mitään sanottavaa ollut ei käsi tarttunut ei toiseen äidin katse ulos vei aamuaurinkoiseen
niin kului tunti, toinenkin ja hiljeni sen pojan peti ja äiti ylleen haalarin ja saappaat jalkaan veti
yli pellon parhaisen raahusti naapuritaloon astui varoen vähäiseen valoon ...
ei kiire vaivannut kysyjää vain yhdestä oli huoli: "soittakaa kirkolle kun poika äsken kuoli"Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
