(Seuraava tarina kertoo olennosta, joka juo kiljua ja haisee pahalta...
Hän on perunakellarin Mörkö)
Niin sammaloitunut ovi on sen
kätkee taakseen salaisuuden
jo vuosia koskematon ollut on
Sitä metsä nykyään ympäröi
Puiset portaat alas vie
ne pimeyden kitaan niin kylmään on tie
vaan kellari tuo tyhjä ei ole
nähtyään sen ei voi unhoittaa
Perunakellarin Mörkö
Sienisopan keittäjä
Perunakellarin Mörkö
Sienisopan keittäjä
Kilju haisee ja haitari soi
kun hiisi tuo kolossaan karkeloi
ja ihmislihaa mielellään
peikko laittaa teräsliedellään
Ikuisessa pimeydessä tuomittu elämään
hänet ammoin kylästään karkoitettiin
häijy kuin mikä hän öisin vaeltaa
etsien tähteä johtavaa
Perunakellarin Mörkö
Sienisopan keittäjä
Perunakellarin Mörkö
Sienisopan keittäjä
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
