Talven muodottomat kasvot, vääristynyt muoto ja silti selkeä, tuli minulle ja niin selvästi kärsimyksen näin. Viesti oli selvä. Emme tapaa enää.
Talvi on poissa.
Aurinko itsensä täyteen mittaan kampeaa, pui nyrkkiään ja yön peittoaa. Viimeisen kerran talven syrjäyttää. Elämän antaa ja voimiensa hurmoksessa sitä kumoaa.
Sade pakenee kohti pohjoista, ihmiset perässään. Jalkapohjissa kantautuvat hiekanjyvät tekevät yhden aavikon taas lisää.
Kansa pohjoinen, keskellä metsien omaa rikkauksista suurimpia, ei timantteja kiiltäviä, vaan vettä juotavaa.
Kansa pohjoinen, maa tuhansien järvien, kansa lumen valkoisen, perintönä jätetään vain muistot paremmasta.
Perintönä jätetään vain tarinoita ajoista hyvistä, ja kuollut maa, kuivuneet järvet, puuttomat lakeudet ja tyhjäksi kalastetut meret.

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.