Ihmiskunnan viimeiset sielut, maan alla yrittävät selviytyä. Mutta yö pisin kaikista, viimeisenkin valon sammuttaa.
Ihmiskunnan viimeiset sielut, maan alla yrittävät selviytyä. Mutta yö pisin kaikista, viimeisenkin valon sammuttaa. Yö pisin kaikista, piti minua maan alla eliniän, jos toisenkin. Moneen kertaan yritin päälle maan, vain kuollakseni. Tietoisuuteni siirtyi taas, se alkaa pirstaloitua. Vuodet sulautuvat yhteen. Vuosikymmenet yhdeksi massaksi.
Aika oli suora aikoinaan, johdonmukainen viiva nuolena tulevaisuuteen. Nyt kehäksi muodostunut merkityksensä menettänyt. Matkani maailman ääriin on ollut pitkä. Matkani maailman ympäri on ollut yksinäinen. Olen vaeltanut mantereelta toiselle, ympäri maailman, lukuisia kertoja, etsien elämää. En ole tavannut aikoihin yhtään mitään. Ei yhtään elämää. Autiomaata ja raunioita koko maailma. Olen vaeltanut jo niin kauan, on vaikea pysyä järjissään...
Yksinäisyyden hauta on syvempi kuin kuoleman antama uni
Yksinäisyyden hauta, jossa olen rangaistukseni kärsinyt.
Olen unohtanut ihmisen äänen, olen unohtanut kosketuksen ihollani, olen unohtanut kasvot rakkaimpien.
Halusin vain enemmän aikaa, joka kääntyi kahleiksi elämän, rangaistukseksi maailman langettama. Taakka ihmiskunnan harteillani

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.