säe: Jo silloin Väinön kansa ties, mit' tehdä miekallansa, ja voiman rinnassansa nyt uuden tunsi Suomen mies ja iski kalvan kahvaan - ja raadannasta rahvaan jo soitti somer alla maan ja helkki kangashiekka, mut eipä kalpa nouse vaan, ei vääjä Väinön miekka,
säe II: Ja kautta Suomen kaivattiin nyt miestä miekan päähän ja Auran rannat raivattiin ja Pohjan korvet porkattiin nyt aina Turjan jäähän. Mut ollut kalvan nostajaa ei suuren Suomen mailla ja ilman päivää itki maa ja kansa kuuta vailla.
säe III: Kuin tuoma äkkitaian nous mies, hän työnsä tunsi, tiensä ties ja arvas tuulet aian. hän nousi maansa mahtavaksi ja katsoi yli kansojen ja kohos korkeaksi: kun jalka maassa teutaroi, niin pilvet päätä piirsi, kun ääni kautta korven soi, niin kaiku vuoret siirsi.
säe IV: Ja päänsä päällä miekkoaan hän heilahutti kerran Ja tammen suuren kaadantaan. nyt urho läksi voimassaan ja mäet mätkyi ja linnat liikkui ja kivet kirpoi ja paadet kiikkui ja kosket kohisi kuivillen ja virrat suunsa sulki ja kuuset kumarsi laulaen, kun Pohjan urho kulki.
bridge: Alle tammen kun oli tullut urho, miekka kirkas pilviä kohti nousi, nousi niinkuin nousevi kirjokaari kannelle taivaan. Iski kerran, iskipä toisen, tulta miekka leimus, puu säkeneitä säihkyi, ilma vinkui kuin rajuyönä huiput aution vuoren.
kerto: Niinpä vihdoin kerralla kolmannella tammi lysmyi kuin Ukon lyömä, taittui; ajan tuulispää tyven työnsi länteen, kaakkohon latvan. Mutta miekan urho se heitti jälleen tähtiparvein taa sinitaivahalle, heitti kansalleen valon viittojaksi, soihduksi yössä.
English Translation:
Chapter X: Beyond The Seas Of The Stars, As A Beacon In The Night
verse I: Then did the people of Väinö know, what to do with their sword, and vigor in his chest knew again Finlands’ man and took to the hilt of the blade - and from the power of the peasant tremble did the grip of the ground and wiggle the sandy soil, but the blade doesn’t rise, not let loose the weapon of Väinö.
verse II: Ja through Finland was called a man to claim the sword and searched were the shores of Aura and resounded the woods of Bothnia, up until the ice of Thule. But no lifter of the blade was in the vast land Finland and without day cried the land and the men missing the moon.
verse III: As brought by a spell a man rose, he knew his work, knew his way and guessed the winds of change. He rose the leader of his land and watched over the people and rose high: as his feet stomped the ground, his head scraped the clouds, when his voice rang through the woods, then the echoes moved the mountains.
verse IV: And above his head his sword he did swing once. And to fell the great oak, now the here went in his pride and hills flapped and castles cracked and rocks slipped and boulders toppled and rapids ran dry and rivers closed their mouths and pines bowed in greeting, when the hero of the North went.
bridge: Below the oak had come the noble the gleaming sword rose to the clouds, rose like a rainbow rises to the vault of the heavens. Stroke once, stroke the second time, fire the sword blazed, the tree spitted splinters, the air wailed like the tops of desolate mountains in the roughest of nights.
chorus: So at the third time the oak gave way as if stricken by Ukko, bending; the gust of time pushed the roots west, the treetop to the south-west. But the sword did the hero throw back past the seas of stars to the blue skies, threw for his people to show the way, as a beacon in the night.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
