Verse I:
Muinaisuuden mustan yössä,
Pohjolan ajan alussa,
aaltosi ulappa aava
yli suuren Suomenmaan
Suolaisten sumujen vyössä
vyöryi synkät aallot vaan
Muinaisuuden mustan yössä...

Verse II:
Sylitellen, sylkytellen,
halki aikojen halaten
jäitä hyisten huippuvuorten,
päitä lauttojen lumisten.
aallot kulki tuulten teitä,
aurinko ajan latua,
Muinaisuuden mustan yössä...

bridge:
hiljaa hiihti päivät pitkät,
hiljaa hiipi pitkät yöt -
päivä kutoi kuiden työt,
yössä vuossadat samosi.
Vaan kun kerran päivän kaari
taasen taivolle kohosi,
maa oli merestä noussut,
veestä manner maatununna,

Chorus:
Ulapalle outo saari,
Aalloille nimetön niemi.
Kenpä maata kylvämähän,
Toukoja tihittämähän?

English Translation:

Part I: In the Night of Dark Antiquity

In the night of dark antiquity
At the beginning of the time of the North,
a vast ocean waved
over the grand lands of Finland
In a belt of salty smoke
only black waves billowed

Gently rocking, sweetly swaying
through the ages embracing
the ices of frigid mountaintops
the caps of icy rafts.
Waves went the way of winds,
sun the track of time,
in the night of dark antiquity

Slowly skiing the long days
slowly sneaking the long nights
days woven into months,
nights strode to centuries.
But once when the arc of day
again rose to the skies,
land had risen from the sea,
a continent from the waters.

In the ocean a strange isle
a nameless headland to crack the waves.
Who was to sow the soil,
to plough the mays?

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.