Kerran illalla Kalevan kansa saapui niemehen nimettömään, matkan vaikean vaivoistansa yöpyi rannalle lepäjämään, sytytti savunsa saarelmalle, tulensa niemyen nenähän toi, levitti lehviä kuusten alle, louhten lomahan majansa loi.
Vaan kun aamulla päivyt koitti valaen vesille kultiaan, silloin helkähti sydänten kielet, humahti rinnassa " isien puut".
Kohta tietäjä lyylin laittoi, saneli pyhäksi salmen suun, kummun kuusesta oksat taittoi, julisti vuorella jumalan puun, lepikön aitasi Hiiden haaksi, asuma-ahoksi vainajain, nimitti niemyen Suomenmaaksi Ukolle uhreja teurastain.
Vaan kun iltasin kumpuloilla päivän laskua katseltiin, tai kun erässä nuotioilla otavan sarvia outeltiin, silloinpa helisi kannelkielet, kautta kumpujen soitot soi, silloin sankarit vakaamielet sormet sormien lomahan loi, silloin loihtuja, laulelmoita partahuulilta humisi vaan, alkusyntyjä syviä noita, peruja kansojen kehtomaan: Vipusen virsiä, satuja sammon, lovessa käyntejä loihtijain, kuvia kummia Kalman kammon, ituja Tuonelan tutkelmain.
Luonnon lapsena kasvoi kansa, nukkui honkien huountaan, uneksi uudesta onnestansa, heräsi aaltojen loiskinaan; huuhtia raaten, kaskia kaaten voimoa elämän nisistä joi, metsän Mielikin povella maaten luonnon luottehet kuulla voi.
kerto: Siellä suojana hongan juuri, taivon tähtöset päällä pään, kasvoi Suomen sukuni suuri, yleni henki heimon tään. Kuuhut kulki taivahalla kuusten lomitse kurkistain - kansa se kasvoi kuusten alla, käköset oksilla kukkui vain.
English Translation:
Part II: The Folk of Kaleva
Verse I: One eve the folk of Kaleva arrived at the nameless cape, from the efforts of their trek took rest by the sand, raised their smokes on the isle brought their fire to the beachhead, spread leaves below the pines, fixed huts amidst the wild.
Interlude: But when the day dawned to paint the waters golden, tingled the strings of hearts, in chests swooshed the “trees of fathers”.
Verse II: Soon a sage sang the wording, called sacred the strait, snapped branches from a hill-pine, announced a god-tree at the mountain, hedged the alders as the realm of Hiisi, a resting-glade for the deceased, named Finland the cape butchering sacrifice for Ukko.
But at the evenings, on the hill when men looked the fall of the day, or at the campfires in the wilds searched for the starry signs, then jingled the kantele-strings, the playing rang through the lands, then heroes with steady hearts let fingers between fingers, then spells and songs were let loose from bearded lips, deep stories from dawn-times, beginnings of the people were told: chants of Vipunen, tales of the Sampo, wife-hunts of spell singers, strange visions of the dread Kalma, story-seeds brought from the banks of Tuonela.
verse III: As children of nature grew the people, slept as the birches waved, dreamt of the new fortune, woke to the lap of the waves; slashing and burning the pines, reaving the trees drinking strength from the teats of life, resting by Meilikkis' bosom, one can hear the flow of the wild.
Chorus:
There shielded the birch root, starry skies helmed the head, grew my grand people of Finland, the spirit of this tribe rose. Moons travelled above peeking past the pines - folk grew under those trees, cuckoos calling from the boughs.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
