En olisi uskonut että vielä se päivä koittaa Kun pohdin tosissani olisiko kanttia itseni tappaa Luulin että tämä kuilu on loputon Vaan kun osuu pohjaan tuntee mitä oikea tuska on Sitä sietää mitä vaan jos tietää että se joskus päättyy Mutta selkäranka murtuu lopussa kun kaikki alkaa alusta Helvetti jatkuu kun sen piti loppua Siinä väsynyt ei jaksa enää aloittaa alusta
Katso syvälle silmiini ja saatat nähdä sen Katso taakse muurin joka peittää sisimmän Se muuri on valkoinen se muuri on puhdas Vaan sisällä viha ja katkeruus matelee tuskassa Rakensin sen muurin suojakseni pilkalta Rakensin sen muurin estääkseni nuolet häpeän Se muuri vaiensi hiljaisen äänen sisältä Tukahdutti äänen joka vielä joskus olin minä
Olen kuullut heistä joiden vaatteet vaihdettiin mustista valkoisiin raastavista hoivaaviin haavat parannettiin heidät maasta nostettiin Pimeydestä ulos valkeuteen kannettiin
Vielä olen tässä en voinut uskaltaa Tätä vaellusta pimeässä lopettaa En yksin purettua saa sisältä muuriani En ulos saa vihaa, katkeruutta, tuskaani Onko ulospääsyä loputtomuudessani Vai tukahdunko vielä joskus katkeruuteeni Onko koittanut minulle hetki viimeinen Herra kuule kun huudan nimeäsi itkien
Raota ovea josta kajastaa se kirkas valo Joka opastaa mut luokseen pimeässä Olet luvannut luokses ottaa särkyneen korjata ja kantaa taakat uupuneenTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
