Kerronko kuolemasta - mitä siitä tiedän laulanko pimeydestä - tuskin hämärää siedän minä olen itseni enne, tuskin arvoisenne
Joskus tunsin sen voiman, liekki kyteä alkoi se piteli kynää, paperin halkoi uskoin jokaiseen merkkiin, manan avaavaan loitsuun näky maalasi silmät, sanat sävelsi suun
Sinä tunsitko silloin, olitko hengessä läsnä noina vuosina milloin olimme vahvana elämässä jotkut jäivätkin sinne polun alkavaan puoleen pääsemättä minne lapsuus lopulta kuolee
Kerronko elämästä - mitä siitä tiedän laulanko rakkaudesta - tuskin elämää siedän minä olen itseni enne, ehkä arvoisenneTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
