Vanhan miehen Pakkasherran valtakunta lumen ja jään hallittuaan erehtyi kerran talven portit raotti etelään
Valtiaaksi kevät tahtoi petollinen käärmeenkieli lämmön rinnassansa toi viekas kevätneidon mieli
Ei nähnyt vaaraa kuolemaansa Pakkasherra edessään joka antaisi kaiken eteläiset maansa valtakunnasta lumen ja jään
Nyt talvi taitaa kuolla kevät päästä niskan päälle halla kivet taskussansa vaeltaa järven jäälle
Lumo kauniin immen talven valtiaan sai kiihottumaan hylkäisi maailmansa jäämyrskyt pohjoisen kuninkaasta kuolevaksi kosketuksen tähden kuin nyljetty vailla lunta menetetty valtakunta
Vanha mies Pakkasherra ja kevään neito julma sydämestään kuristi tuon langenneen miehen valtakunnasta lumen ja jäänTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
