Se kasasi taakan kantaakseen vihan temppelin teki kodikseen pimeällä täytti hallit ja huoneet kirosi rakkauden ja sille sielunsa suoneet mutta yksin jaksanut ei, oli taakka liikaa lähti etsimään orjaa, renkiä piikaa vaan löysikin jotain mitä etsinyt ei löytö etsijän mustan sydämen vei
Hetken pimeästä luopuu kauneudesta juopuu
...ja sen mukanaan kantaa temppeliinsä avaimet antaa kaikki aarteensa, sielut pimeydestä antaisi Rosemaryn rakkaudesta
Se koskettaa toista toivoen vaan ettei yksin jäisi kokonaan vaan yksin Se jää ja me tiedämme sen Tuonen porteista kulkee vain yksinäinen
Hetken pimeästä luopuu kauneudesta juopuu
...ja sille alistuu nöyrä lapsi alla mustan kuun silti kauneus ei palvo pimeän työtä ei pysty elämään ikuista yötä se hiipuu pois, se lakastuu omiin kyyneliinsä hautautuu tätä ymmärrä ei tuo langennut parka mikä kiveä oli on nyt viiltävän arkaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
