M / Mokoma / Nimensä unohtaneen rukous
Tuli on sammunut, vain savu elää Rikinkatku kiemurtelee kutitelleen nenää Odottelen tässä milloin savuvana kuolee Silloin minä löyhkähenki hylkään tämän kuoren Kestänyt on panssarini kaikki nämä vuodet Makaan luolan uumenissa haavojani nuollen Leuonloimu laskenut aarteideni päälle Tässä minä makaan Pelkkä muinaisjäänne Anna siivenisku Anna vielä kaksi Anna kaiken muuttua tyhjää paremmaksi Anna vielä henkäys Anna vielä toinen Anna minun olla vielä kerran kokonainen Anna vielä henkäys Anna vielä toinen Anna minun olla vielä hetken kokonainen Ennen en pelännyt ketään taikka mitään Pohjoisesta etelään ja lännestä itään Kumarrettiin nimeäni, sain liekilleni tilaa Nyt olen pelkkä suomusäkki, josta tehdään pilaa En muista nimeäni Ei kukaan sitä enää toista Ei ole kumppania, ei lohtua, ei ketään toista Joka kanssani kituisi tätä viimeistä aikaa Jossa jäljellä ei ole enää rahtuakaan taikaa Anna siivenisku Anna vielä kaksi Anna kaiken muuttua tyhjää paremmaksi Anna vielä henkäys Anna vielä toinen Anna minun olla vielä kerran kokonainen Anna vielä henkäys Anna vielä toinen Anna minun olla vielä hetken kokonainen Anna minun olla vielä kerran kokonainen Anna minun olla edes hetken kokonainen Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|