Loistan aatteideni latvoissa
Lehtien kuolleiden muassa
Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat
Jotka soissa syvissä huuhtoutuvat
Loisin puhtaassa rungossa
Mietteiden saastaisten muassa
Luontoni kuin lahonnut havupuun oksa
Kaarnan pihkaisen tahraama
Pudota voisin lahosta laesta
Nousta noista karuista soista
Auringon polttavan paahteessa
Kuivua, kuihtua syksyn hohteessa
Runkoni valosulaa ei kosketa
Vain juureni valonnopeudella vajoaa
Runkoni ei tunne sulaa poltetta
Vain juureni valonnopeudella hajoaa
Loistan aatteideni latvoissa
Lehtien kuolleiden muassa
Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat
Jotka soissa syvissä hautautuvat
Ontto viisaus kaatukoon taakasta
Risuiseen polkuun harhaanjohtavaan
Runkoni valosulaa ei kosketa
Vain juureni valonnopeudella vajoaa
Runkoni ei tunne sulaa poltetta
Vain juureni valonnopeudella hajoaa
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
