---

Kun nuoruuden huumaan - hehkuvan kuumaan
vie muiston tie,
niin muistot nuo lohdun suo
ja kaikki muu unhoittuu.
Sun kanssasi silloin kulkea illoin
sain kahden vain.
Ja taivaan kuu naurusuu
vain nähdä sai suukon kai.
Vain yhtä ei lausuttuu ääneen,
sen uskoimme mieleemme jääneen.

Silloin uskoin, että ainiaan
meille kuutamo luo kultiaan,
että toisiamme tavataan
luona vanhan veräjän.
Silloin luulimme kai molemmat,
että päättymättä jatkuvat
hetket onnelliset, ihanat
luona vanhan veräjän.

Mut' vuodet ne vaihtui.
Haaveemme haihtui
pois, niin kuin ois'
se hurmaa vaan öisen maan
tai taikaa yön tähtivyön.
Jos toivoa saisin, niin haluaisin
kun muistat mun.
Ja jos myös on lohduton
sun eessäs' tie, niin se vie
taas kaipaamaan uudelleen aikaa,
mi muistojen kätköissä kaikaa.

Ehkä kerran vielä uskotaan
kultaan kuutamon ja suudelmaan.
Ehkä kerran vielä tavataan
luona vanhan veräjän.
Silloin ymmärrämme molemmat,
että päättymättä jatkuvat
hetket onnelliset, ihanat
luona vanhan veräjän.

Silloin ymmärrämme molemmat,
että päättymättä jatkuvat
hetket onnelliset, ihanat
luona vanhan veräjän.
Luona vanhan veräjän.

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.