Kuun ja auringon välissä olento on käärmeen kasvot ja rippeet enkelin
Sekö minusta jäljellä enää on missä olin ja missä lentelin
Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa se hakee vertaistaan ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa ei sitä kukaan kuule ja jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista
Unohduksen sylistä nousee raudanharmaalle taivaalle
lintujen parvet kun tuuli levittää tomua yllemme
Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täälläTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
