Toisiinsa kietoutuneina he kulkevat metsän halki heille tuntemattoman, pienille loputtoman
Rukka-Peikko Takkutukka ja Heikko-Peikko Pelokas molemmat niin urheina ovat toistensa tukena
Mitä puiden takana heitä odottikaan? Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka
Lyijynraskaita jalkojaan ei tunne kumpikaan Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa
Halki jäätyneen maan he kulkevat käsikkäin, katsomatta toisiaan, sanomatta sanaakaan
Jään pinnasta peilasivat uurtuneita kasvojaan, silmät niin vettyneet ovat isäntiinsä pettyneet
Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin hukkui Heikko-Peikko Niin se vain menee, ei aina käykään niin, kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka
Sormet vieraat soittavat tätä soitinta kuoleman sormet, kylmät ja kankeat
Astun sisään portista, vieras maailma avautuu sen takaa, maisemat ankeat
Nyt sanat on sanottu, laulut on laulettu, aamun koittaessa ilta jo hämärtää
Kun hukun itkuuni toivon, että jää edes kauniin kukan nimi tänne elämäänTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
