Ei pojasta polvi parane kuljen kömpelöin liikkein täällä pohjoisen maan päällä
jossa sukupuu seisoo vahvana sen kuulen havisevan, varisevan ja tuulipukujen kahisevan
Pilkkeenä isän silmäkulmassa olisi parempi olla kuin melankolian vainiolla
jolla seisoo mykkä kansa auringonlaskua tuijottaen hiljaa valtioksi muuttuen
Isän, pojan ja pontikan nimeen täällä kaikki vannotaan kautta pohjanmaan yksi kerrallaan joutuu luopumaan haaveistaan Sateenkaaren juurelta tyhjää kirstua kotiin kannetaan hangesta hautaan kieltä rautaan uudestaan ja uudestaan
Ikkunoista katsovat silmät joilla ei ole kotia toisia kodittomia
etsien aurinkoa joka jossain lähiön takana makaa kai jo kuolleenaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
