Kuljen raakaa maisemaa kuin talvihorroksessa harhailen jonkun unta katsellen
Hiuksia ja hampaita elämä repii ja laittaa kulkemaan yksin elämään ja kuolemaan
Voiko maailmaa rakastaa kuka meidät tänne loi ja kuka väittää voi ettei näe pelkoaan kun laulu yössä soi
Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs
Enemmän kuin kuolemaa pelkään mitä sitä ennen tapahtuu kuinka helposti unohtuu
Kaikki se mitä rakastaa ja kuinka vasta sitten havahtuu kun kaikki tuhoutuu
Kun panen täällä parasta karkeloin ja kompuroin ja jossain hiljaa soi sävel raastava joka loppua ennakoi
Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs
Usko ja rakkaus ovat kai kuolleita mutta aina on toivoaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
