Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä
Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan se pitää sitä omanaan vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa
Ja yötä yksin kulkee kaksonen maailman loppuun asti miettien mikä on outo tunne rinnassaan ei raukka rakkautta tunnista
Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan piilostaan sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan
Päivä riutuu vuoren sisässä nuolee haavojaan, kuolee pois kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta
Ja yötä yksin kulkee kaksonen maailman loppuun asti miettien mikä on outo tunne rinnassaan ei raukka rakkautta tunnista
Kun toinen riutuu pois, heikkenee niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa ei raukka rakkautta tunnista
Ei silmiä näy pimeästä eikä kulkijasta tästä varjoa lankea
Ei hengityksen huurua näy ei jälkeä jää kun se käy valkoista hankea
Päivänsäteen ottaa syliin matka Tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea
On pimeä tie ja kyyti jäinen vastassa joukko tuhatpäinen kuolonkankeaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
