Kalpeana kaviona kiirii Kipu painaa tuttuja palkeita Rauta se ratsuni kiven kipunoita Polkien vaatinut valkeita Rinnan on ruuveilla luu, sekä jäntevä Kyynärän varsi jännittynyt Kärryä kiertävä kuu repii peittoa Ranka on jäätynyt
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
"Etkös elävä pelkää?" Ajaa vainaja veräjänpieleen "Itse kammon kera kuulen muiden minua vieneen." Kiehuu kuuma alla kengän, takoo kaviot, ryhtyy Maata rauhallisten nostaa, syttyy polte lyhtyyn
Katoaa kaikki kankahalta, yksin elävä jääkin Hetken haroo vieras käsi, etsii veräjääkin Vaateparsi käteen jäävä, mikä on elävän ehto? Ettei kasva hautain päälle päivän leppälehto
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Tippuu aika askelten, on päiväni liikaa Paita päältä lämmittämään jää mullan piikaa
Verikoira! Verikoira! Verikoira! Verikoira! Verikoira!Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
