Heiluu heinätarha, juhlijan on joutaa, juopuvaisen harha keinumäelle soutaa aavaa viljamerta jo janoon kuivuu kieli, riemumielen verta täyttää ilomieli. Laulu on laulajan, viulu soiton, riemu riemuitsijan!
Puut varjoista näen, ovat kuin kattona kulkijan, ei täällä viimat valita, hymyy kuin vaienneen vankilassa. Ja minä tanssin, ei maillani muita, tuo riemun viitta luo riemusuita. On hauskan huntu, vai hullunko lie, kun nämä yön hanut lauluille vie?
Nyt jos vaivoja vailla olla mä saan, lehdellä leijun, allani maa.
Heiluu heinätarha, juhlijan on joutaa, juopuvaisen harha keinumäelle soutaa aavaa viljamerta jo janoon kuivuu kieli, riemumielen verta täyttää ilomieli. Laulu on laulajan, viulu soiton, riemu riemuitsijan!
Yön painavan näen, sen hämärä häilyy ihollani, ei syty henki surusta, se vaatii varjojen valitusta. Kun minä laulan, soi koivujen kuoret, soi siellä vanhat ja nauravat nuoret. Ja katso! Kuu koivulle nousi, sen naavaparrassa väkeä sousi.
Nyt jos vaivoja vailla olla mä saan, lehdellä leijun, allani maa.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
